Apua, mikä ikä!
Ikä – se vaikuttaa päätöksiämme melkein joka päivä eri tilanteissa. Minusta on kuitenkin vaikea identifioida omaan ikääni ja se vaikuttaa varmasti deittikuvioihini.
Olen viime aikoina saanut monta viestiä noin 50-vuotiailta heteronaislukijoilta, joilla vaikuttaa olevan yhteinen ongelma. Kun he olivat 20, heidän ikäiset miehet olivat kiinnostuneita heistä, kuten myös kun he olivat 30. Nyt 50-vuotiaina ei enää ole niin. Nyt he ovat liian vanhoja samanikäisten miesten mielestä, sillä he etsivät 40-vuotiaita. Mutta miksi? Ovatko nämä miehet unohtaneet miten vanhoja he oikeastaan ovat? Vai mistä se johtuu?
Huomaan itse välillä miten vaikeaa on “muistaa” minkä ikäinen on. Vähän aikaa sitten näin Champions League -finaalin jossa Juventuksen Gianluigi Buffon seisoi maalissa. Ymmärsin silloin että tämä “ikäherra” on vain kaksi vuotta vanhempi kuin minä, joka tuntui todella oudolta. Jalkapalloveteraani ei vain voi olla samanikäinen kuin minä, vaan paljon vanhempi. Saan saman tunteen kun tapaan 37-vuotiaan jolla on kolme lasta. Hänellähän voi olla jopa 15-vuotiaita (tai vielä nuorempia) lapsia, joka myös tuntuu oudolta. Minun on vaikea kuvitella olevani teini-ikäisen isä.
Uskon, että käsitämme ikämme sen mukaan mitä elämää elämme. Minulla ei esimerkiksi ole lapsia ja siksi elän ihan eri elämää kuin kaverini joilla on lapsia. En vaihda vaippoja, mene vanheimpainkokouksiin tai matkusta Muumimaailmaan kesäisin. Tunnen varmaan siksi oloni nuorekkaammaksi kuin oikeastaan olen ja identifioin itseni henkilöiden kanssa jotka ovat vähän nuorempia kuin minä. Siksi on ehkä luontevaa, että etsii nuorempia kun etsii kumppania.
Mitä mieltä te olette? Miten te suhtaudutte omaan ikäänne?
Miten ikä vaikuttaa kun deittailemme? Lue lisää TÄÄLTÄ!
Onko sinulla ajatuksia tästä kirjoituksesta tai blogista? Tai ehdotuksia aiheista joista voisin kirjoittaa tai muuta? Kommentoi!
No johan on taas paskaa kirjoitettu. Ihanko tarkoituksellanne kirjoitatte tällaista oikolukematonta ikärasistista soopaa? Kannattaa lukea uudelleen, kriittisesti, ja kirjoittaa sitten uusiksi koko tarina. Kaikkeen sitä silmät osuukin…
Ikäni ei vaikuta mitenkään deittikuvioihini. Kun olin 18 vuotias, naiset eivät osoittaneet minkään laista kiinnostusta. Ja nyt 38 vuotiaana tilanne ei ole muuttunut yhtään.
Itse myöhäiskaksikymppisenä ajauduin sairauden takia erakoitumaan muutamaksi vuodeksi. Nyt varhaiskolmikymppisenä ja sairaudestani selvinneenä, tunnen yhä olevani samanikäinen kuin ennen sairautta.
Aiemmin tosin liikuin paljon ryhmissä, joissa tapasi naisia sen verran, että jokunen osoitti mielenkiintoa. Vaikka hyvän kunnon tai asiallisen ulkonäön suhteen muutosta ei juuri ole tapahtunut, nettitreffipalstoilla naiset eivät edes vastaa viesteihin. Pitäisi kai vain saada jotenkin itsensä menemään oikeasti enemmän ihmisten ilmoille, mutta monta vuotta kestänyttä eristäytymistä on vaikea haastaa. Paradoksaalisesti se olisi helpompaa jonkun kanssa.
Minä koen, että monesti kuoreni alla on huomattavasti nuorempi ihminen mitä numerot kertovat. Nuoremmat miehet eivät ole minusta kiinnostuneita, mutta tulevat mielellään juttusille. Usein ikäuseni ja vanhemmat pitävät minua joko liian tylsänä tai sitten olenkin liian eloisa. Tästä syystä monesti itsekin mietin olenko liian paljon nuori ja samalla liian paljon numeroita iässäni🙃